Pihahommissa heilumista

Kesältä alkaa näyttämään, niin maiseman kuin hommien puolesta. Monenlaista on touhuttu viime viikot, välillä tuntuu ettei tunnit vuorokaudessa riitä, mutta on ajateltava että huomennakin kerkeää. Kaikkea ei tarvi saman päivän aikana.
Pihaa on siivoiltu ja rapattu talven jäljiltä -miten se lie meneekin niin pahaan siivoon talven aikana. On laitettu istutuksia alulle, mm.varhaisperuna pantiin maahan viime lauantaina ja sunnuntaina viskottiin niittykukkien siemenet alapeltoon.
Alapelto on pieni tilkku Mikkolantien varrella. Jos vain kukat lähtee hyvälle alulle, niin niistä on iloa hyönteisten lisäksi myös ohikulkijoille. Peukaloita pystyyn, että saadaan komea kukkaniitty!

Porstuassa on esikasvatuksessa niin monennäköistä purkkia ja purnukkaa, etten edes tiedä kaikkien sisältöä. Isäntä on häärinyt päähortonomina näissä hommissa. Ainakin sieltä näytti kurkistavan samettikukkaa ja avomaakurkun alutkin nostelivat päitään.

Pitkään olin vältellyt hevosten aitauksen purkamista, mutta viime viikonloppuna tartuttiin siihenkin hommaan. Eihän se mukavaa ollut ja monta kertaa sai nieleskellä. Silmäkulmia kirveli väkisellä, niin paljon tulvi muistoja mieleen. Mutta tehtävä se oli ja nyt on sähkölangat purettu pois. Kuuma oli, kun aurinko porotti suoraan. Välillä pidettiin mehutauko varjossa ja taas jatkettiin hommia. Mulla oli maailman reippain 10-vuotias kaverina purkamassa aitoja. Siinä on semmonen maalaistyttö, joka ei hommien teosta valita. Timo aloitti lauta-aitojen purkamista, mutta siinä on vielä vähän urakoitavaa. Nyt saakin alkaa tosissaan suunnittelemaan koirien treenikenttää siihen tilalle.

Jaska on kasvanut isoksi pojaksi, se tykkää käydä katsomassa vuohia aidan takaa, ehkäpä siitä tulee mulle vielä hyvä paimennuskaveri. Vuohia meillä on enää kaksi. Mummuvuohi Esikko piti päästää vihreille niityille viikko sitten.
Esikko syntyi meidän omassa tallissa 13 vuotta sitten, kyllä ehti tutuksi tulla näiden vuosien aikana. Siitä jäi iso aukko ja nyt onkin etsinnässä pikkukilejä. Pitkään aikaan ei olekaan meidän tiluksilla kuulunut pienten sorkkien tepsutusta.