Kevätkarkeloita ja pottuhaaveita
Karkeloita pirtissä ja pihamaalla
Kylläpä meitä kevät helli monen päivän ajan lämmöllä, linnunlaululla ja leivonnaisilla. Lähes kesäinen lämpötila sai mielen laulamaan Käyn ahon laitaa ja ensimmäiset kukkasetkin ponnahtivat päivänvaloon pihakeinun alta. Siellä ne töröttivät päät ylväänä pystyssä, kaunis sininen sävy yllään.
Kaikista varmin kevään merkki oli kuitenkin Ukko-koiran hymyilevä naama puutarhassa sekä Elisa-kissan vapaaehtoinen ulkoilu. Ukkoahan ei talviaikaan juuri naurata pihalla. Se käy hoitamassa tarpeensa ja luikkii kiireen vilkkaa takaisin tuvan lämpöön. Myös Elisa arvostaa ulkoilua lähinnä +15 celsiusasteessa ja siitä eteenpäin. Viikon ajan kumpikin oli etunenässä menossa pihamaalle ja oikein imivät aurinkoa itseensä. Olen alkanut epäilemään, että molemmilla on jonkinlainen aurinkokenno sisuksissaan..
Jaska on kasvanut isoksi pojanpötkäleeksi. Se on aivan hirvittävän ihana ja reipas koiranalku ja oppinut tietenkin taas yhtä sun toista -muun muassa antamaan pusun käskystä! Ensimmäinen rokotus on haettu tohtorilta ja sehän meni vallan mainiosti. Yhtään ei tarvinnut itkeä, Jaska ei edes huomannut piikkiä. Lääkäri kehui erinomaisen reippaaksi ja sosiaaliseksi shelttipennuksi, mikä oli tosi mukava kuulla. Jaskassa ei ole lainkaan arkuutta havaittavissa, vaan se suhtautuu kaikkiin uusiin ihmisiin ja tilanteisiin avoimin mielin.
Pihalla kaivelu ja suoranainen tonkiminen on Jaskalle täyttä juhlaa. Muutamana päivänä kävin suunnittelemassa tulevaa koirakenttää (koulutus, agility ym.). Jaska oli tietenkin mukanani päällysmiehenä ja kaivoi hiekkapohjaisen kentän ympäri. Ai että, mitä sitä muuta 12 viikkoinen pentu tarvitsee, kuin valtavan suuren hiekkalaatikon!
Pirtin puolella meitä tervehti isännän sanoin maailman paras voileipäkakku. Keskimmäinen tyttö väsäsi kaverinsa kanssa lohivoileipäkakun juhlistamaan kevättä ja ihan vaan siksi, kun persotti. Se on aina hyvä syy valmistaa jotain ihanaa keittiössä.
Voileipäkakun arvosana 10 +, ellei suorastaan 20. Täydellinen makukombinaatio, ihana kosteus, hurmaava ulkonäkö. Resepti löytyy tästä: https://kotiliesi.fi/resepti/lohi-voileipakakku/
Suosittelen. Parasta seuraavana päivänä, kun on saanut jääkaapissa tekeytyä. Nam.
Pottua pukkaa
Viime vuonna laitettiin ensimmäistä kertaa ikinä perunaa kasvamaan. Sehän onnistui täysin yli odotusten. Satoa tuli syödä asti ja maku oli enemmän kuin kohdallaan. Liekö aika kultaa muistot, mutta sellainen muistikuva on, että se oli parasta pottua mitä oon saanut.
Tälle vuodelle on tarkoitus laittaa perunaa hieman isommalle alalle. Otamme käyttöön hevosten vanhan laitumen, siihen saa laitettua pottua rivin poikineen.
Syksyllä isäntä kynti pellon pikkutraktorillaan ja laittoi ehtaa lannoitetta sekaan (sitä ihtiään, kiitos kanat, hevoset ja vuohet). Talven ajan on maa ässehtynyt ja kohta pääsee karhitsemaan. Ihan pian meidän lämpimän porstuan valtaa siemenperunat, jotka saa itää muutaman viikon rauhassa. Kesäkuussa laitetaan maahan ja sitten jäädään odottamaan runsasta satoa.
Mulle on monet "maalaisjutut" uusia, oon paremminkin vielä opetteluasteella. Eläinten kanssa oon värkännyt aina, mutta kaikki nämä kasvatus- ja viljelyjutut on uusia asioita. Onneksi isäntä ymmärtää maanmuokkausjutut ym. ja pitkähermoisesti jaksaa mullekin niitä selittää. Haluan oppia! Se on aivan mahtava tunne, kun saa ruokaa kirjaimellisesti omasta maasta.
Kuvassa päällysmies-Jaska tarkastamassa kyntövakoa. Vähän on mutkaista, mutta eipä se mitään. Ei tämä niin vakavaa oo, tämä on elämää!