Valoa kohti

Niin se vain alkaa tämäkin pitkä ja pimeä talvi olla selätetty. Kevät keikkuen tulevi ja valon määrä sen kuin lisääntyy päivä päivältä.
Näillä leveysasteilla lunta on vielä runsaasti, mutta se ei tunnu samalta kuin sydäntalvella. Aurinko loimottaa ja saa voimallaan kaiken muuttumaan. Silmät menee sirrilleen ja suut hymyyn. Kaikki tuntuu taas mahdollisesta.

Aurinko Armas.

Kahvit kuistilla

Etätyöt jatkuu, niinkuin ne on jatkuneet jo vuosia. Silloin tällöin ja toisinaan käyn toimistolla, mutta pääosin teen työni koneella kotoa käsin. 
Tänään join päiväkahvit kuistilla karvakamujen kanssa. Levitin takin portaille ja istuin sen päälle. Mitä sitä hienostelemaan. Ukko-koira nautiskeli silmät kiinni lämmöstä, se on odottanut aurinkoa koko talven. Ukon rotu (Etnankoira) on nimenmukaisesti kotoisin Etnan juurelta Sisiliasta. Varmasti se on monet kerrat ajatellut, että eikö voitaisi pakata kimpsut ja kampsut ja muuttaa 4000 kilometriä etelämmäs. Kieltämättä se on joskus itselläkin käynyt talviaikaan mielessä, kun lunta tulee vaakassa tai kun pakkanen kiristyy kolmeenkymmeneen asteeseen. 

Tilli-kissa pyöri ensin minun jaloissa ja siirtyi sitten puskemaan Ukon päätä niin, että kehruukone vain hurisi. Olen aina sanonut, että Santtu oli maailman ihanin kissa eikä toista samanlaista tule. Mutta Tilli on hyvin lähellä sitä. Se on aivan hirvittävän ihanaluonteinen kissa, älykäs ja kekseliäs. Hellä ja ihmisrakas. Oikea kissojen kissa.

Topikin oli mukana pihalla, mutta ei näy kuvassa, koska oli kaivamassa kaksimetristä kinosta matalammaksi. Topi rakastaa kaivamista, sen pitää saada tietää mitä kinoksen sisällä on. Kauhea tohina ja touhotus päällä, mistään ei tule mitään ennenkuin kinos on sileä. Vielä on urakkaa Topilla jäljellä. 

Sukset ja ketkupolkat ojossa

Siinä niitä on hiihtimiä seinänvierus täynnä. Ja pari ketkupolkkaakin tönöttää kuistin vierustalla. Tänä talvena niille on ollut käyttöä ja mikäpä keväthangilla hiihdellessä, kun aurinkokin paistelee. Tänään 10-vuotiaallani oli hiihtoa koulussa, kuten on ollut jo monena viikkona peräkkäin. Koulun jälkeen laittoi viestiä ja kysyi saako mennä suoraan koulusta kaverille. Vastasin että se sopii ja tiedustelin millä kulkupelillä hän menee. Suksilla tietenkin, milläpä muullakaan. Kyllä maalla on mukavaa! 

Aurinko sisällä

Keltaiset kukat jos jotkut tuovat auringon sisälle. Tämän kauniin keväisen kimpun teki paikallinen kukkakauppias. Ostin kimpun ihan itselleni ja valitsin kukat yksitellen. Olo oli kuin ennen vanhaan irtokarkkiostoksilla. Yksi tuollainen, kaksi tuollaista ja laitetaan heti useampi noita keltaisia, ainakin viisi.
Ai että, kyllä olen saanut iloa näistä kukkasista. Olen nauttinut niistä suunnattomasti.

Iloa päivääsi ja hyvää & aurinkoista alkanutta kevättä!